vilkuttaa

Finnish

Etymology

vilkkua +‎ -ttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋilkutːɑːˣ/, [ˈʋilkut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -ilkutːɑː
• Syllabification^(key): vil‧kut‧taa

Verb

vilkuttaa

1. (intransitive, transitive) to wave (with one's hand) (e.g. to greet or get someone's attention)

   Vilkuta kameralle!

   Wave to the camera!

   En ehtinyt vilkuttaa hänelle hyvästejä.

   I didn't have time to wave her goodbye.

2. (transitive, usually atelic) to flash (cause something to flash on and off, such as when signaling with a torch)

Conjugation

Inflection of vilkuttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vilkutan	en vilkuta	1st sing.	olen vilkuttanut	en ole vilkuttanut
2nd sing.		vilkutat	et vilkuta	2nd sing.	olet vilkuttanut	et ole vilkuttanut
3rd sing.		vilkuttaa	ei vilkuta	3rd sing.	on vilkuttanut	ei ole vilkuttanut
1st plur.		vilkutamme	emme vilkuta	1st plur.	olemme vilkuttaneet	emme ole vilkuttaneet
2nd plur.		vilkutatte	ette vilkuta	2nd plur.	olette vilkuttaneet	ette ole vilkuttaneet
3rd plur.		vilkuttavat	eivät vilkuta	3rd plur.	ovat vilkuttaneet	eivät ole vilkuttaneet
passive		vilkutetaan	ei vilkuteta	passive	on vilkutettu	ei ole vilkutettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vilkutin	en vilkuttanut	1st sing.	olin vilkuttanut	en ollut vilkuttanut
2nd sing.		vilkutit	et vilkuttanut	2nd sing.	olit vilkuttanut	et ollut vilkuttanut
3rd sing.		vilkutti	ei vilkuttanut	3rd sing.	oli vilkuttanut	ei ollut vilkuttanut
1st plur.		vilkutimme	emme vilkuttaneet	1st plur.	olimme vilkuttaneet	emme olleet vilkuttaneet
2nd plur.		vilkutitte	ette vilkuttaneet	2nd plur.	olitte vilkuttaneet	ette olleet vilkuttaneet
3rd plur.		vilkuttivat	eivät vilkuttaneet	3rd plur.	olivat vilkuttaneet	eivät olleet vilkuttaneet
passive		vilkutettiin	ei vilkutettu	passive	oli vilkutettu	ei ollut vilkutettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vilkuttaisin	en vilkuttaisi	1st sing.	olisin vilkuttanut	en olisi vilkuttanut
2nd sing.		vilkuttaisit	et vilkuttaisi	2nd sing.	olisit vilkuttanut	et olisi vilkuttanut
3rd sing.		vilkuttaisi	ei vilkuttaisi	3rd sing.	olisi vilkuttanut	ei olisi vilkuttanut
1st plur.		vilkuttaisimme	emme vilkuttaisi	1st plur.	olisimme vilkuttaneet	emme olisi vilkuttaneet
2nd plur.		vilkuttaisitte	ette vilkuttaisi	2nd plur.	olisitte vilkuttaneet	ette olisi vilkuttaneet
3rd plur.		vilkuttaisivat	eivät vilkuttaisi	3rd plur.	olisivat vilkuttaneet	eivät olisi vilkuttaneet
passive		vilkutettaisiin	ei vilkutettaisi	passive	olisi vilkutettu	ei olisi vilkutettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vilkuta	älä vilkuta	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vilkuttakoon	älköön vilkuttako	3rd sing.	olkoon vilkuttanut	älköön olko vilkuttanut
1st plur.		vilkuttakaamme	älkäämme vilkuttako	1st plur.	—	—
2nd plur.		vilkuttakaa	älkää vilkuttako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vilkuttakoot	älkööt vilkuttako	3rd plur.	olkoot vilkuttaneet	älkööt olko vilkuttaneet
passive		vilkutettakoon	älköön vilkutettako	passive	olkoon vilkutettu	älköön olko vilkutettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vilkuttanen	en vilkuttane	1st sing.	lienen vilkuttanut	en liene vilkuttanut
2nd sing.		vilkuttanet	et vilkuttane	2nd sing.	lienet vilkuttanut	et liene vilkuttanut
3rd sing.		vilkuttanee	ei vilkuttane	3rd sing.	lienee vilkuttanut	ei liene vilkuttanut
1st plur.		vilkuttanemme	emme vilkuttane	1st plur.	lienemme vilkuttaneet	emme liene vilkuttaneet
2nd plur.		vilkuttanette	ette vilkuttane	2nd plur.	lienette vilkuttaneet	ette liene vilkuttaneet
3rd plur.		vilkuttanevat	eivät vilkuttane	3rd plur.	lienevät vilkuttaneet	eivät liene vilkuttaneet
passive		vilkutettaneen	ei vilkutettane	passive	lienee vilkutettu	ei liene vilkutettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vilkuttaa		present	vilkuttava	vilkutettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vilkuttaakseni vilkuttaaksemme 2nd vilkuttaaksesi vilkuttaaksenne 3rd vilkuttaakseen vilkuttaaksensa		past	vilkuttanut	vilkutettu
2nd	inessive2	vilkuttaessa	vilkutettaessa	agent3	vilkuttama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vilkuttaessani vilkuttaessamme 2nd vilkuttaessasi vilkuttaessanne 3rd vilkuttaessaan vilkuttaessansa		negative	vilkuttamaton
	instructive	vilkuttaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form vilkuttaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	vilkuttamassa	—
	elative	vilkuttamasta	—
	illative	vilkuttamaan	—
	adessive	vilkuttamalla	—
	abessive	vilkuttamatta	—
	instructive	vilkuttaman	vilkutettaman
4th4	verbal noun	vilkuttaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vilkuttamaisillani vilkuttamaisillamme 2nd vilkuttamaisillasi vilkuttamaisillanne 3rd vilkuttamaisillaan vilkuttamaisillansa

Derived terms

• vilkutella
• vilkuttaja
• vilkuttaminen
• vilkutus

 

Further reading

• “vilkuttaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Ingrian

Etymology

From vilkkaa (“to flash”) +‎ -uttaa. Akin to Finnish vilkuttaa.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋilkutːɑː/, [ˈʋiɫkətːɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋilkutːɑː/, [ˈʋiɫɡ̊utːɑː]
• Rhymes: -ilkutːɑː
• Hyphenation: vil‧kut‧taa

Verb

vilkuttaa

1. (transitive, usually atelic) to flash (cause to flash)

Conjugation

Conjugation of vilkuttaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vilkutan	en vilkuta	1st singular	oon vilkuttant, oon vilkuttanut	en oo vilkuttant, en oo vilkuttanut
2nd singular	vilkutat	et vilkuta	2nd singular	oot vilkuttant, oot vilkuttanut	et oo vilkuttant, et oo vilkuttanut
3rd singular	vilkuttaa	ei vilkuta	3rd singular	ono vilkuttant, ono vilkuttanut	ei oo vilkuttant, ei oo vilkuttanut
1st plural	vilkutamma	emmä vilkuta	1st plural	oomma vilkuttanneet	emmä oo vilkuttanneet
2nd plural	vilkutatta	että vilkuta	2nd plural	ootta vilkuttanneet	että oo vilkuttanneet
3rd plural	vilkuttaat1), vilkuttavat2), vilkutettaa	evät vilkuta, ei vilkuteta	3rd plural	ovat vilkuttanneet	evät oo vilkuttanneet, ei oo vilkutettu
impersonal	vilkutettaa	ei vilkuteta	impersonal	ono vilkutettu	ei oo vilkutettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vilkutin	en vilkuttant, en vilkuttanut	1st singular	olin vilkuttant, olin vilkuttanut	en olt vilkuttant, en olt vilkuttanut
2nd singular	vilkutit	et vilkuttant, et vilkuttanut	2nd singular	olit vilkuttant, olit vilkuttanut	et olt vilkuttant, et olt vilkuttanut
3rd singular	vilkutti	ei vilkuttant, ei vilkuttanut	3rd singular	oli vilkuttant, oli vilkuttanut	ei olt vilkuttant, ei olt vilkuttanut
1st plural	vilkutimma	emmä vilkuttanneet	1st plural	olimma vilkuttanneet	emmä olleet vilkuttanneet
2nd plural	vilkutitta	että vilkuttanneet	2nd plural	olitta vilkuttanneet	että olleet vilkuttanneet
3rd plural	vilkuttiit1), vilkuttivat2), vilkutettii	evät vilkuttanneet, ei vilkutettu	3rd plural	olivat vilkuttanneet	evät olleet vilkuttanneet, ei olt vilkutettu
impersonal	vilkutettii	ei vilkutettu	impersonal	oli vilkutettu	ei olt vilkutettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vilkuttaisin	en vilkuttais	1st singular	olisin vilkuttant, olisin vilkuttanut	en olis vilkuttant, en olis vilkuttanut
2nd singular	vilkuttaisit, vilkuttaist1)	et vilkuttais	2nd singular	olisit vilkuttant, olisit vilkuttanut	et olis vilkuttant, et olis vilkuttanut
3rd singular	vilkuttais	ei vilkuttais	3rd singular	olis vilkuttant, olis vilkuttanut	ei olis vilkuttant, ei olis vilkuttanut
1st plural	vilkuttaisimma	emmä vilkuttais	1st plural	olisimma vilkuttanneet	emmä olis vilkuttanneet
2nd plural	vilkuttaisitta	että vilkuttais	2nd plural	olisitta vilkuttanneet	että olis vilkuttanneet
3rd plural	vilkuttaisiit1), vilkuttaisivat2), vilkutettais	evät vilkuttais, ei vilkutettais	3rd plural	olisivat vilkuttanneet	evät olis vilkuttanneet, ei olis vilkutettu
impersonal	vilkutettais	ei vilkutettais	impersonal	olis vilkutettu	ei olis vilkutettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	vilkuta	elä vilkuta	2nd singular	oo vilkuttant, oo vilkuttanut	elä oo vilkuttant, elä oo vilkuttanut
3rd singular	vilkuttakkoo	elköö vilkuttako	3rd singular	olkoo vilkuttant, olkoo vilkuttanut	elköö olko vilkuttant, elköö olko vilkuttanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	vilkuttakkaa	elkää vilkuttako	2nd plural	olkaa vilkuttanneet	elkää olko vilkuttanneet
3rd plural	vilkuttakkoot	elkööt vilkuttako, elköö vilkutettako	3rd plural	olkoot vilkuttanneet	elkööt olko vilkuttanneet, elköö olko vilkutettu
impersonal	vilkutettakoo	elköö vilkutettako	impersonal	olkoo vilkutettu	elköö olko vilkutettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	vilkuttanen	en vilkuttane
2nd singular	vilkuttanet	et vilkuttane
3rd singular	vilkuttannoo	ei vilkuttane
1st plural	vilkuttanemma	emmä vilkuttane
2nd plural	vilkuttanetta	että vilkuttane
3rd plural	vilkuttannoot	evät vilkuttane, ei vilkutettane
impersonal	vilkutettanoo	ei vilkutettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		vilkuttaa	present	vilkuttava	vilkutettava
2nd	inessive	vilkuttaes	past	vilkuttant, vilkuttanut	vilkutettu
	instructive	vilkuttaen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (vilkuttakkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	vilkuttammaa
	inessive	vilkuttamas
	elative	vilkuttamast
	abessive	vilkuttamata
4th	nominative	vilkuttamiin
	partitive	vilkuttamista, vilkuttamist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 666