ympärikko

Ingrian

Etymology

Proto-Finnic *ümpäri- +‎ -kko.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈympærikːo/, [ˈympəˌrikːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈympærikːoi̯/, [ˈymb̥æˌrikːo̞i̯]
• Rhymes: -ikːo, -ikːoi̯
• Hyphenation: ym‧pä‧rik‧ko

Adjective

ympärikko

1. round

Noun

ympärikko

1. environs, surroundings
   • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 5:

     Höö noisivat bygrän päälle, kualt näkyi ympärikko.

     They ascended onto the hillock, whence the environs are visible.

Declension

Declension of ympärikko (type 4/koivu, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	ympärikko	ympärikot
genitive	ympärikon	ympärikkoin, ympärikkoloin
partitive	ympärikkoa	ympärikkoja, ympärikkoloja
illative	ympärikkoo	ympärikkoi, ympärikkoloihe
inessive	ympärikos	ympärikois, ympärikkolois
elative	ympärikost	ympärikoist, ympärikkoloist
allative	ympärikolle	ympärikoille, ympärikkoloille
adessive	ympärikol	ympärikoil, ympärikkoloil
ablative	ympärikolt	ympärikoilt, ympärikkoloilt
translative	ympärikoks	ympärikoiks, ympärikkoloiks
essive	ympärikkonna, ympärikkoon	ympärikkoinna, ympärikkoloinna, ympärikkoin, ympärikkoloin
exessive1)	ympärikkont	ympärikkoint, ympärikkoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 693