jaloittaa

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
⁴⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form jaloittaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd

inessive

jaloittamassa

—

elative

jaloittamasta

—

illative

jaloittamaan

—

adessive

jaloittamalla

—

abessive

jaloittamatta

—

instructive

jaloittaman

jaloitettaman

4th⁴

verbal noun

jaloittaminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	jaloittamaisillani	jaloittamaisillamme
2nd	jaloittamaisillasi	jaloittamaisillanne
3rd	jaloittamaisillaan jaloittamaisillansa

Derived terms

jaloitella

Anagrams

aloittaja

Ingrian

Etymology

From jalka (“leg”) +‎ -oittaa. Akin to Finnish jaloittaa.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈjɑloi̯tːɑː/, [ˈjɑɫo̞i̯tːɑ]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈjɑloi̯tːɑː/, [ˈjɑɫo̞i̯tːɑː]
Rhymes: -ɑloi̯tːɑː
Hyphenation: ja‧loit‧taa

Verb

jaloittaa

(intransitive) to stretch one's legs; to go for a walk

Conjugation

Conjugation of jaloittaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	jaloitan	en jaloita	1st singular	oon jaloittant, oon jaloittanut	en oo jaloittant, en oo jaloittanut
2nd singular	jaloitat	et jaloita	2nd singular	oot jaloittant, oot jaloittanut	et oo jaloittant, et oo jaloittanut
3rd singular	jaloittaa	ei jaloita	3rd singular	ono jaloittant, ono jaloittanut	ei oo jaloittant, ei oo jaloittanut
1st plural	jaloitamma	emmä jaloita	1st plural	oomma jaloittanneet	emmä oo jaloittanneet
2nd plural	jaloitatta	että jaloita	2nd plural	ootta jaloittanneet	että oo jaloittanneet
3rd plural	jaloittaat¹⁾, jaloittavat²⁾, jaloitettaa	evät jaloita, ei jaloiteta	3rd plural	ovat jaloittanneet	evät oo jaloittanneet, ei oo jaloitettu
impersonal	jaloitettaa	ei jaloiteta	impersonal	ono jaloitettu	ei oo jaloitettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	jaloitin	en jaloittant, en jaloittanut	1st singular	olin jaloittant, olin jaloittanut	en olt jaloittant, en olt jaloittanut
2nd singular	jaloitit	et jaloittant, et jaloittanut	2nd singular	olit jaloittant, olit jaloittanut	et olt jaloittant, et olt jaloittanut
3rd singular	jaloitti	ei jaloittant, ei jaloittanut	3rd singular	oli jaloittant, oli jaloittanut	ei olt jaloittant, ei olt jaloittanut
1st plural	jaloitimma	emmä jaloittanneet	1st plural	olimma jaloittanneet	emmä olleet jaloittanneet
2nd plural	jaloititta	että jaloittanneet	2nd plural	olitta jaloittanneet	että olleet jaloittanneet
3rd plural	jaloittiit¹⁾, jaloittivat²⁾, jaloitettii	evät jaloittanneet, ei jaloitettu	3rd plural	olivat jaloittanneet	evät olleet jaloittanneet, ei olt jaloitettu
impersonal	jaloitettii	ei jaloitettu	impersonal	oli jaloitettu	ei olt jaloitettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	jaloittaisin	en jaloittais	1st singular	olisin jaloittant, olisin jaloittanut	en olis jaloittant, en olis jaloittanut
2nd singular	jaloittaisit, jaloittaist¹⁾	et jaloittais	2nd singular	olisit jaloittant, olisit jaloittanut	et olis jaloittant, et olis jaloittanut
3rd singular	jaloittais	ei jaloittais	3rd singular	olis jaloittant, olis jaloittanut	ei olis jaloittant, ei olis jaloittanut
1st plural	jaloittaisimma	emmä jaloittais	1st plural	olisimma jaloittanneet	emmä olis jaloittanneet
2nd plural	jaloittaisitta	että jaloittais	2nd plural	olisitta jaloittanneet	että olis jaloittanneet
3rd plural	jaloittaisiit¹⁾, jaloittaisivat²⁾, jaloitettais	evät jaloittais, ei jaloitettais	3rd plural	olisivat jaloittanneet	evät olis jaloittanneet, ei olis jaloitettu
impersonal	jaloitettais	ei jaloitettais	impersonal	olis jaloitettu	ei olis jaloitettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	jaloita	elä jaloita	2nd singular	oo jaloittant, oo jaloittanut	elä oo jaloittant, elä oo jaloittanut
3rd singular	jaloittakkoo	elköö jaloittako	3rd singular	olkoo jaloittant, olkoo jaloittanut	elköö olko jaloittant, elköö olko jaloittanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	jaloittakkaa	elkää jaloittako	2nd plural	olkaa jaloittanneet	elkää olko jaloittanneet
3rd plural	jaloittakkoot	elkööt jaloittako, elköö jaloitettako	3rd plural	olkoot jaloittanneet	elkööt olko jaloittanneet, elköö olko jaloitettu
impersonal	jaloitettakoo	elköö jaloitettako	impersonal	olkoo jaloitettu	elköö olko jaloitettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	jaloittanen	en jaloittane
2nd singular	jaloittanet	et jaloittane
3rd singular	jaloittannoo	ei jaloittane
1st plural	jaloittanemma	emmä jaloittane
2nd plural	jaloittanetta	että jaloittane
3rd plural	jaloittannoot	evät jaloittane, ei jaloitettane
impersonal	jaloitettanoo	ei jaloitettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		jaloittaa	present	jaloittava	jaloitettava
2nd	inessive	jaloittaes	past	jaloittant, jaloittanut	jaloitettu
2nd	instructive	jaloittaen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (jaloittakkaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	jaloittammaa
	inessive	jaloittamas
	elative	jaloittamast
	abessive	jaloittamata
4th	nominative	jaloittamiin
	partitive	jaloittamista, jaloittamist

Derived terms

jaloitella

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 102