kunnia
Finnish edit
Etymology edit
From Proto-Finnic [Term?] (compare Ingrian kunnia, Karelian kunnivo, Votic kunnia), borrowed from Proto-Germanic *kunją (compare English kin). The meaning changed from “family, clan” to “noble family, family honor” and finally to “honor”.
Pronunciation edit
Noun edit
kunnia
- honor, honour (respect, favorable reputation; dignity; sense of self-worth)
- Hänen kunniansa on kyseessä.
- His honor is at stake.
- Minulla on lahja sinulle tämän päivän kunniaksi.
- I have a gift for you in honor of this day.
- distinction, honor (privilege, feature that causes someone or something to stand out as being better)
- Minulla oli kunnia istua suurlähettilään vieressä.
- I had the honor of sitting next to the ambassador.
- Hänellä oli kunnia tavata kuningatar.
- She had the distinction of meeting the Queen.
- credit, honor (recognition and respect for one's achievements)
- Minä tein työn, mutta hän otti kunnian.
- I did the work but he took the credit.
- antaa kunnia sinne, minne kunnia kuuluu
- (religion) glory
- 1992, Raamattu [The Bible], Helsinki: Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Evankeliumi Luukkaan mukaan (Luke) 2:14:
- Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
- Glory to God in the highest, and on earth peace among those with whom he is pleased!
- (as modifier) honorary
- kunniamaininta ― honorary mention
- kunniajäsen ― honorary member
Declension edit
| Inflection of kunnia (Kotus type 12/kulkija, no gradation) | ||||
|---|---|---|---|---|
| nominative | kunnia | kunniat | ||
| genitive | kunnian | kunnioiden kunnioitten | ||
| partitive | kunniaa | kunnioita | ||
| illative | kunniaan | kunnioihin | ||
| singular | plural | |||
| nominative | kunnia | kunniat | ||
| accusative | nom. | kunnia | kunniat | |
| gen. | kunnian | |||
| genitive | kunnian | kunnioiden kunnioitten kunniainrare | ||
| partitive | kunniaa | kunnioita | ||
| inessive | kunniassa | kunnioissa | ||
| elative | kunniasta | kunnioista | ||
| illative | kunniaan | kunnioihin | ||
| adessive | kunnialla | kunnioilla | ||
| ablative | kunnialta | kunnioilta | ||
| allative | kunnialle | kunnioille | ||
| essive | kunniana | kunnioina | ||
| translative | kunniaksi | kunnioiksi | ||
| abessive | kunniatta | kunnioitta | ||
| instructive | — | kunnioin | ||
| comitative | See the possessive forms below. | |||
Synonyms edit
- (honour): hunööri (archaic)
Derived terms edit
compounds
- ammattikunnia
- kunnia-arjalainen
- kunnia-asia
- kunniagalleria
- kunniajuoksu
- kunniajäsen
- kunniakansalainen
- kunniakierros
- kunniakirja
- kunniakomppania
- kunniakonsulaatti
- kunniakonsuli
- kunniakuja
- kunniakysymys
- kunniakäynti
- kunnialaukaus
- kunniamaininta
- kunniamarssi
- kunniamerkki
- kunniamitali
- kunniamurha
- kunnianarvoinen
- kunnianarvoisa
- kunnianhimo
- kunnianhimoinen
- kunnianimi
- kunnianimitys
- kunniankipeä
- kunnianloukkaus
- kunnianosoitus
- kunnianpalautus
- kunnianteko
- kunniantunto
- kunniapaikka
- kunniapalkinto
- kunniaportti
- kunniapuheenjohtaja
- kunniasana
- kunniasija
- kunniataulu
- kunniatehtävä
- kunniatohtori
- kunniatuomioistuin
- kunniavahti
- kunniavartija
- kunniavartio
- kunniavartiomies
- kunniavelka
- kunniavieras
- kunniavirka
- kunniaväkivalta
- sotilaskunnia
Further reading edit
- “kunnia”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02
Anagrams edit
Ingrian edit
Etymology edit
From Proto-Finnic [Term?]. Cognates include Finnish kunnia.
Pronunciation edit
- (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkunːiɑ/, [ˈkunːe̞]
- (Soikkola) IPA(key): /ˈkunːiɑ/, [ˈkunːiɑ]
- Rhymes: -unːeː, -unːiɑ
- Hyphenation: kun‧ni‧a
Noun edit
kunnia
Declension edit
| Declension of kunnia (type 3/kana, no gradation) | ||
|---|---|---|
| singular | plural | |
| nominative | kunnia | kunniat |
| genitive | kunnian | kunnioin |
| partitive | kunniaa | kunnioja |
| illative | kunniaa | kunnioihe |
| inessive | kunniaas | kunniois |
| elative | kunniast | kunnioist |
| allative | kunnialle | kunnioille |
| adessive | kunniaal | kunnioil |
| ablative | kunnialt | kunnioilt |
| translative | kunniaks | kunnioiks |
| essive | kunnianna, kunniaan | kunnioinna, kunnioin |
| exessive1) | kunniant | kunnioint |
| 1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive. | ||
References edit
- Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 220
Votic edit
Etymology edit
From Proto-Finnic [Term?].
Pronunciation edit
Noun edit
kunnia
Inflection edit
| Declension of kunnia (type III/jalkõ, no gradation) | ||
|---|---|---|
| singular | plural | |
| nominative | kunnia | kunniad |
| genitive | kunnia | kunniojõ, kunnioi |
| partitive | kunnia | kunnioita, kunnioi |
| illative | kunniasõ, kunnia | kunnioisõ |
| inessive | kunniaz | kunnioiz |
| elative | kunniassõ | kunnioissõ |
| allative | kunnialõ | kunnioilõõ |
| adessive | kunniallõ | kunnioillõ |
| ablative | kunnialtõ | kunnioiltõ |
| translative | kunniassi | kunnioissi |
| *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative (sg) or the genitive. ***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive. | ||
References edit
- Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “kunnia”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn