mötj

North Frisian

Etymology

From Old Frisian mōta. Cognates include Föhr-Amrum North Frisian mut and West Frisian moatte.

Pronunciation

• IPA^(key): /mœtj/

Verb

mötj

1. (Mooring) must, to have to

Conjugation

Mooring conjugation of mötj

infinitive I	mötj
infinitive II	tu mötjen
infinitive III	än mötj
past participle	muurst
imperative	-
	present	past
1st-person singular	ik mötj	ik muurst
2nd-person singular	dü möist	dü muurst
3rd-person singular	hi/jü/et mötj	hi/jü/et muurst
1st-person dual	wat mönje	wat muursten
2nd-person dual	jat mönje	jat muursten
1st-person plural	we mönje	we muursten
2nd-person plural	jam mönje	jam muursten
3rd-person plural	ja mönje	ja muursten
	perfect	pluperfect
1st-person singular	ik hääw muurst	ik häi muurst
2nd-person singular	dü hääst muurst	dü häist muurst
3rd-person singular	hi/jü/et heet muurst	hi/jü/et häi muurst
1st-person dual	wat hääwe muurst	wat häin muurst
2nd-person dual	jat hääwe muurst	jat häin muurst
1st-person plural	we hääwe muurst	we häin muurst
2nd-person plural	jam hääwe muurst	jam häin muurst
3rd-person plural	ja hääwe muurst	ja häin muurst
	future
1st-person singular	ik wård mötj
2nd-person singular	dü wårst mötj
3rd-person singular	hi/jü/et wårt mötj
1st-person dual	wat wårde mötj
2nd-person dual	jat wårde mötj
1st-person plural	we wårde mötj
2nd-person plural	jam wårde mötj
3rd-person plural	ja wårde mötj