noorittaa

Ingrian edit

Etymology edit

From noori (“young”) +‎ -ttaa.

Pronunciation edit

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈnoːritːɑː/, [ˈnoːrətːɑ]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈnoːritːɑː/, [ˈno̝ːritːɑː]
Rhymes: -oːritːɑː
Hyphenation: noo‧rit‧taa

Verb edit

noorittaa

(transitive) to make younger

Conjugation edit

Conjugation of noorittaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	nooritan	en noorita	1st singular	oon noorittant, oon noorittanut	en oo noorittant, en oo noorittanut
2nd singular	nooritat	et noorita	2nd singular	oot noorittant, oot noorittanut	et oo noorittant, et oo noorittanut
3rd singular	noorittaa	ei noorita	3rd singular	ono noorittant, ono noorittanut	ei oo noorittant, ei oo noorittanut
1st plural	nooritamma	emmä noorita	1st plural	oomma noorittanneet	emmä oo noorittanneet
2nd plural	nooritatta	että noorita	2nd plural	ootta noorittanneet	että oo noorittanneet
3rd plural	noorittaat¹⁾, noorittavat²⁾, nooritettaa	evät noorita, ei nooriteta	3rd plural	ovat noorittanneet	evät oo noorittanneet, ei oo nooritettu
impersonal	nooritettaa	ei nooriteta	impersonal	ono nooritettu	ei oo nooritettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	nooritin	en noorittant, en noorittanut	1st singular	olin noorittant, olin noorittanut	en olt noorittant, en olt noorittanut
2nd singular	nooritit	et noorittant, et noorittanut	2nd singular	olit noorittant, olit noorittanut	et olt noorittant, et olt noorittanut
3rd singular	nooritti	ei noorittant, ei noorittanut	3rd singular	oli noorittant, oli noorittanut	ei olt noorittant, ei olt noorittanut
1st plural	nooritimma	emmä noorittanneet	1st plural	olimma noorittanneet	emmä olleet noorittanneet
2nd plural	noorititta	että noorittanneet	2nd plural	olitta noorittanneet	että olleet noorittanneet
3rd plural	noorittiit¹⁾, noorittivat²⁾, nooritettii	evät noorittanneet, ei nooritettu	3rd plural	olivat noorittanneet	evät olleet noorittanneet, ei olt nooritettu
impersonal	nooritettii	ei nooritettu	impersonal	oli nooritettu	ei olt nooritettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	noorittaisin	en noorittais	1st singular	olisin noorittant, olisin noorittanut	en olis noorittant, en olis noorittanut
2nd singular	noorittaisit, noorittaist¹⁾	et noorittais	2nd singular	olisit noorittant, olisit noorittanut	et olis noorittant, et olis noorittanut
3rd singular	noorittais	ei noorittais	3rd singular	olis noorittant, olis noorittanut	ei olis noorittant, ei olis noorittanut
1st plural	noorittaisimma	emmä noorittais	1st plural	olisimma noorittanneet	emmä olis noorittanneet
2nd plural	noorittaisitta	että noorittais	2nd plural	olisitta noorittanneet	että olis noorittanneet
3rd plural	noorittaisiit¹⁾, noorittaisivat²⁾, nooritettais	evät noorittais, ei nooritettais	3rd plural	olisivat noorittanneet	evät olis noorittanneet, ei olis nooritettu
impersonal	nooritettais	ei nooritettais	impersonal	olis nooritettu	ei olis nooritettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	noorita	elä noorita	2nd singular	oo noorittant, oo noorittanut	elä oo noorittant, elä oo noorittanut
3rd singular	noorittakkoo	elköö noorittako	3rd singular	olkoo noorittant, olkoo noorittanut	elköö olko noorittant, elköö olko noorittanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	noorittakkaa	elkää noorittako	2nd plural	olkaa noorittanneet	elkää olko noorittanneet
3rd plural	noorittakkoot	elkööt noorittako, elköö nooritettako	3rd plural	olkoot noorittanneet	elkööt olko noorittanneet, elköö olko nooritettu
impersonal	nooritettakoo	elköö nooritettako	impersonal	olkoo nooritettu	elköö olko nooritettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	noorittanen	en noorittane
2nd singular	noorittanet	et noorittane
3rd singular	noorittannoo	ei noorittane
1st plural	noorittanemma	emmä noorittane
2nd plural	noorittanetta	että noorittane
3rd plural	noorittannoot	evät noorittane, ei nooritettane
impersonal	nooritettanoo	ei nooritettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		noorittaa	present	noorittava	nooritettava
2nd	inessive	noorittaes	past	noorittant, noorittanut	nooritettu
2nd	instructive	noorittaen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (noorittakkaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	noorittammaa
	inessive	noorittamas
	elative	noorittamast
	abessive	noorittamata
4th	nominative	noorittamiin
	partitive	noorittamista, noorittamist

References edit

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 348