Finnish

edit

Etymology

edit

tiukka +‎ -ta

Pronunciation

edit
  • IPA(key): /ˈtiu̯kɑtɑˣ/, [ˈt̪iu̯kɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -iukɑtɑ
  • Syllabification(key): tiu‧ka‧ta

Verb

edit

tiukata

  1. to demand, to extort

Conjugation

edit
Inflection of tiukata (Kotus type 73*A/salata, kk-k gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. tiukkaan en tiukkaa 1st sing. olen tiukannut en ole tiukannut
2nd sing. tiukkaat et tiukkaa 2nd sing. olet tiukannut et ole tiukannut
3rd sing. tiukkaa ei tiukkaa 3rd sing. on tiukannut ei ole tiukannut
1st plur. tiukkaamme emme tiukkaa 1st plur. olemme tiukanneet emme ole tiukanneet
2nd plur. tiukkaatte ette tiukkaa 2nd plur. olette tiukanneet ette ole tiukanneet
3rd plur. tiukkaavat eivät tiukkaa 3rd plur. ovat tiukanneet eivät ole tiukanneet
passive tiukataan ei tiukata passive on tiukattu ei ole tiukattu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. tiukkasin en tiukannut 1st sing. olin tiukannut en ollut tiukannut
2nd sing. tiukkasit et tiukannut 2nd sing. olit tiukannut et ollut tiukannut
3rd sing. tiukkasi ei tiukannut 3rd sing. oli tiukannut ei ollut tiukannut
1st plur. tiukkasimme emme tiukanneet 1st plur. olimme tiukanneet emme olleet tiukanneet
2nd plur. tiukkasitte ette tiukanneet 2nd plur. olitte tiukanneet ette olleet tiukanneet
3rd plur. tiukkasivat eivät tiukanneet 3rd plur. olivat tiukanneet eivät olleet tiukanneet
passive tiukattiin ei tiukattu passive oli tiukattu ei ollut tiukattu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. tiukkaisin en tiukkaisi 1st sing. olisin tiukannut en olisi tiukannut
2nd sing. tiukkaisit et tiukkaisi 2nd sing. olisit tiukannut et olisi tiukannut
3rd sing. tiukkaisi ei tiukkaisi 3rd sing. olisi tiukannut ei olisi tiukannut
1st plur. tiukkaisimme emme tiukkaisi 1st plur. olisimme tiukanneet emme olisi tiukanneet
2nd plur. tiukkaisitte ette tiukkaisi 2nd plur. olisitte tiukanneet ette olisi tiukanneet
3rd plur. tiukkaisivat eivät tiukkaisi 3rd plur. olisivat tiukanneet eivät olisi tiukanneet
passive tiukattaisiin ei tiukattaisi passive olisi tiukattu ei olisi tiukattu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. tiukkaa älä tiukkaa 2nd sing.
3rd sing. tiukatkoon älköön tiukatko 3rd sing. olkoon tiukannut älköön olko tiukannut
1st plur. tiukatkaamme älkäämme tiukatko 1st plur.
2nd plur. tiukatkaa älkää tiukatko 2nd plur.
3rd plur. tiukatkoot älkööt tiukatko 3rd plur. olkoot tiukanneet älkööt olko tiukanneet
passive tiukattakoon älköön tiukattako passive olkoon tiukattu älköön olko tiukattu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. tiukannen en tiukanne 1st sing. lienen tiukannut en liene tiukannut
2nd sing. tiukannet et tiukanne 2nd sing. lienet tiukannut et liene tiukannut
3rd sing. tiukannee ei tiukanne 3rd sing. lienee tiukannut ei liene tiukannut
1st plur. tiukannemme emme tiukanne 1st plur. lienemme tiukanneet emme liene tiukanneet
2nd plur. tiukannette ette tiukanne 2nd plur. lienette tiukanneet ette liene tiukanneet
3rd plur. tiukannevat eivät tiukanne 3rd plur. lienevät tiukanneet eivät liene tiukanneet
passive tiukattaneen ei tiukattane passive lienee tiukattu ei liene tiukattu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st tiukata present tiukkaava tiukattava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st tiukatakseni tiukataksemme
2nd tiukataksesi tiukataksenne
3rd tiukatakseen
tiukataksensa
past tiukannut tiukattu
2nd inessive2 tiukatessa tiukattaessa agent4 tiukkaama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st tiukatessani tiukatessamme
2nd tiukatessasi tiukatessanne
3rd tiukatessaan
tiukatessansa
negative tiukkaamaton
instructive tiukaten 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd inessive tiukkaamassa
elative tiukkaamasta
illative tiukkaamaan
adessive tiukkaamalla
abessive tiukkaamatta
instructive tiukkaaman tiukattaman
4th3 verbal noun tiukkaaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st tiukkaamaisillani tiukkaamaisillamme
2nd tiukkaamaisillasi tiukkaamaisillanne
3rd tiukkaamaisillaan
tiukkaamaisillansa

Further reading

edit

Anagrams

edit

Ingrian

edit

Etymology

edit

From Proto-Finnic [Term?]. Cognates include Finnish tiukata.

Pronunciation

edit

Verb

edit

tiukata

  1. (transitive) to tighten
  2. (intransitive) to haggle

Conjugation

edit
Conjugation of tiukata (type 16/maata, kk-k gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular tiukkaan en tiukkaa 1st singular oon tiukant, oon tiukannut en oo tiukant, en oo tiukannut
2nd singular tiukkaat et tiukkaa 2nd singular oot tiukant, oot tiukannut et oo tiukant, et oo tiukannut
3rd singular tiukkajaa ei tiukkaa 3rd singular ono tiukant, ono tiukannut ei oo tiukant, ei oo tiukannut
1st plural tiukkaamma emmä tiukkaa 1st plural oomma tiukanneet emmä oo tiukanneet
2nd plural tiukkaatta että tiukkaa 2nd plural ootta tiukanneet että oo tiukanneet
3rd plural tiukkajaat1), tiukkaavat2), tiukataa evät tiukkaa, ei tiukata 3rd plural ovat tiukanneet evät oo tiukanneet, ei oo tiukattu
impersonal tiukataa ei tiukata impersonal ono tiukattu ei oo tiukattu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular tiukkaisin en tiukant, en tiukannut 1st singular olin tiukant, olin tiukannut en olt tiukant, en olt tiukannut
2nd singular tiukkaisit, tiukkaist1) et tiukant, et tiukannut 2nd singular olit tiukant, olit tiukannut et olt tiukant, et olt tiukannut
3rd singular tiukkais ei tiukant, ei tiukannut 3rd singular oli tiukant, oli tiukannut ei olt tiukant, ei olt tiukannut
1st plural tiukkaisimma emmä tiukanneet 1st plural olimma tiukanneet emmä olleet tiukanneet
2nd plural tiukkaisitta että tiukanneet 2nd plural olitta tiukanneet että olleet tiukanneet
3rd plural tiukkaisiit1), tiukkaisivat2), tiukattii evät tiukanneet, ei tiukattu 3rd plural olivat tiukanneet evät olleet tiukanneet, ei olt tiukattu
impersonal tiukattii ei tiukattu impersonal oli tiukattu ei olt tiukattu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular tiukkajaisin en tiukkajais 1st singular olisin tiukant, olisin tiukannut en olis tiukant, en olis tiukannut
2nd singular tiukkajaisit, tiukkajaist1) et tiukkajais 2nd singular olisit tiukant, olisit tiukannut et olis tiukant, et olis tiukannut
3rd singular tiukkajais ei tiukkajais 3rd singular olis tiukant, olis tiukannut ei olis tiukant, ei olis tiukannut
1st plural tiukkajaisimma emmä tiukkajais 1st plural olisimma tiukanneet emmä olis tiukanneet
2nd plural tiukkajaisitta että tiukkajais 2nd plural olisitta tiukanneet että olis tiukanneet
3rd plural tiukkajaisiit1), tiukkajaisivat2), tiukattais evät tiukkajais, ei tiukattais 3rd plural olisivat tiukanneet evät olis tiukanneet, ei olis tiukattu
impersonal tiukattais ei tiukattais impersonal olis tiukattu ei olis tiukattu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular 1st singular
2nd singular tiukkaa elä tiukkaa 2nd singular oo tiukant, oo tiukannut elä oo tiukant, elä oo tiukannut
3rd singular tiukatkoo elköö tiukatko 3rd singular olkoo tiukant, olkoo tiukannut elköö olko tiukant, elköö olko tiukannut
1st plural 1st plural
2nd plural tiukatkaa elkää tiukatko 2nd plural olkaa tiukanneet elkää olko tiukanneet
3rd plural tiukatkoot elkööt tiukatko, elköö tiukattako 3rd plural olkoot tiukanneet elkööt olko tiukanneet, elköö olko tiukattu
impersonal tiukattakkoo elköö tiukattako impersonal olkoo tiukattu elköö olko tiukattu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular tiukannen en tiukanne
2nd singular tiukannet et tiukanne
3rd singular tiukannoo ei tiukanne
1st plural tiukannemma emmä tiukanne
2nd plural tiukannetta että tiukanne
3rd plural tiukannoot evät tiukanne, ei tiukattane
impersonal tiukattannoo ei tiukattane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st tiukata present tiukkaava tiukattava
2nd inessive tiukatees past tiukant, tiukannut tiukattu
instructive tiukaten 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (tiukatkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative tiukkaamaa
inessive tiukkaamaas
elative tiukkaamast
abessive tiukkaamata
4th nominative tiukkaamiin
partitive tiukkaamista, tiukkaamist

Synonyms

edit

References

edit
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 587