arvoittaa
Ingrian edit
Etymology edit
From arvoa (“to understand”) + -ittaa.
Pronunciation edit
- (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈɑrʋoi̯tːɑː/, [ˈɑrʋətːɑ]
- (Soikkola) IPA(key): /ˈɑrʋoi̯tːɑː/, [ˈɑrʋo̞i̯tːɑː]
- Rhymes: -ɑrʋoi̯tːɑː
- Hyphenation: ar‧voit‧taa
Verb edit
arvoittaa
- (transitive) to quiz; to riddle
Conjugation edit
| Conjugation of arvoittaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation) | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| Indikativa | |||||
| Preesens | Perfekta | ||||
| positive | negative | positive | negative | ||
| 1st singular | arvoitan | en arvoita | 1st singular | oon arvoittant, oon arvoittanut | en oo arvoittant, en oo arvoittanut |
| 2nd singular | arvoitat | et arvoita | 2nd singular | oot arvoittant, oot arvoittanut | et oo arvoittant, et oo arvoittanut |
| 3rd singular | arvoittaa | ei arvoita | 3rd singular | ono arvoittant, ono arvoittanut | ei oo arvoittant, ei oo arvoittanut |
| 1st plural | arvoitamma | emmä arvoita | 1st plural | oomma arvoittanneet | emmä oo arvoittanneet |
| 2nd plural | arvoitatta | että arvoita | 2nd plural | ootta arvoittanneet | että oo arvoittanneet |
| 3rd plural | arvoittaat1), arvoittavat2), arvoitettaa | evät arvoita, ei arvoiteta | 3rd plural | ovat arvoittanneet | evät oo arvoittanneet, ei oo arvoitettu |
| impersonal | arvoitettaa | ei arvoiteta | impersonal | ono arvoitettu | ei oo arvoitettu |
| Imperfekta | Pluskvamperfekta | ||||
| positive | negative | positive | negative | ||
| 1st singular | arvoitin | en arvoittant, en arvoittanut | 1st singular | olin arvoittant, olin arvoittanut | en olt arvoittant, en olt arvoittanut |
| 2nd singular | arvoitit | et arvoittant, et arvoittanut | 2nd singular | olit arvoittant, olit arvoittanut | et olt arvoittant, et olt arvoittanut |
| 3rd singular | arvoitti | ei arvoittant, ei arvoittanut | 3rd singular | oli arvoittant, oli arvoittanut | ei olt arvoittant, ei olt arvoittanut |
| 1st plural | arvoitimma | emmä arvoittanneet | 1st plural | olimma arvoittanneet | emmä olleet arvoittanneet |
| 2nd plural | arvoititta | että arvoittanneet | 2nd plural | olitta arvoittanneet | että olleet arvoittanneet |
| 3rd plural | arvoittiit1), arvoittivat2), arvoitettii | evät arvoittanneet, ei arvoitettu | 3rd plural | olivat arvoittanneet | evät olleet arvoittanneet, ei olt arvoitettu |
| impersonal | arvoitettii | ei arvoitettu | impersonal | oli arvoitettu | ei olt arvoitettu |
| Konditsionala | |||||
| Preesens | Perfekta | ||||
| positive | negative | positive | negative | ||
| 1st singular | arvoittaisin | en arvoittais | 1st singular | olisin arvoittant, olisin arvoittanut | en olis arvoittant, en olis arvoittanut |
| 2nd singular | arvoittaisit, arvoittaist1) | et arvoittais | 2nd singular | olisit arvoittant, olisit arvoittanut | et olis arvoittant, et olis arvoittanut |
| 3rd singular | arvoittais | ei arvoittais | 3rd singular | olis arvoittant, olis arvoittanut | ei olis arvoittant, ei olis arvoittanut |
| 1st plural | arvoittaisimma | emmä arvoittais | 1st plural | olisimma arvoittanneet | emmä olis arvoittanneet |
| 2nd plural | arvoittaisitta | että arvoittais | 2nd plural | olisitta arvoittanneet | että olis arvoittanneet |
| 3rd plural | arvoittaisiit1), arvoittaisivat2), arvoitettais | evät arvoittais, ei arvoitettais | 3rd plural | olisivat arvoittanneet | evät olis arvoittanneet, ei olis arvoitettu |
| impersonal | arvoitettais | ei arvoitettais | impersonal | olis arvoitettu | ei olis arvoitettu |
| Imperativa | |||||
| Preesens | Perfekta | ||||
| positive | negative | positive | negative | ||
| 1st singular | — | — | 1st singular | — | — |
| 2nd singular | arvoita | elä arvoita | 2nd singular | oo arvoittant, oo arvoittanut | elä oo arvoittant, elä oo arvoittanut |
| 3rd singular | arvoittakkoo | elköö arvoittako | 3rd singular | olkoo arvoittant, olkoo arvoittanut | elköö olko arvoittant, elköö olko arvoittanut |
| 1st plural | — | — | 1st plural | — | — |
| 2nd plural | arvoittakkaa | elkää arvoittako | 2nd plural | olkaa arvoittanneet | elkää olko arvoittanneet |
| 3rd plural | arvoittakkoot | elkööt arvoittako, elköö arvoitettako | 3rd plural | olkoot arvoittanneet | elkööt olko arvoittanneet, elköö olko arvoitettu |
| impersonal | arvoitettakoo | elköö arvoitettako | impersonal | olkoo arvoitettu | elköö olko arvoitettu |
| Potentsiala | |||||
| Preesens | |||||
| positive | negative | ||||
| 1st singular | arvoittanen | en arvoittane | |||
| 2nd singular | arvoittanet | et arvoittane | |||
| 3rd singular | arvoittannoo | ei arvoittane | |||
| 1st plural | arvoittanemma | emmä arvoittane | |||
| 2nd plural | arvoittanetta | että arvoittane | |||
| 3rd plural | arvoittannoot | evät arvoittane, ei arvoitettane | |||
| impersonal | arvoitettanoo | ei arvoitettane | |||
| Nominal forms | |||||
| Infinitivat | Partisipat | ||||
| active | passive | ||||
| 1st | arvoittaa | present | arvoittava | arvoitettava | |
| 2nd | inessive | arvoittaes | past | arvoittant, arvoittanut | arvoitettu |
| instructive | arvoittaen | 1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (arvoittakkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition. | |||
| 3rd | illative | arvoittammaa | |||
| inessive | arvoittamas | ||||
| elative | arvoittamast | ||||
| abessive | arvoittamata | ||||
| 4th | nominative | arvoittamiin | |||
| partitive | arvoittamista, arvoittamist | ||||
Derived terms edit
References edit
- Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 21