kuin

See also: kuīn

Finnish

(index ku)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkui̯n/, [ˈkui̯n]

Etymology 1

The plural instructive case of kuka, from Proto-Uralic *ku- (cognates include Hungarian hogy).

Adverb

kuin

1. (colloquial) how?

   Kuin vanha sä oot?

   How old are you?

Conjunction

kuin

1. (subordinating, + conditional) as if

   Hän oli kuin ei olisi huomannut mitään.

   He behaved as if he hadn't noticed anything.

2. (~ myös) as well as

   kuin kesällä myös talvella ― in summer as well as winter

Synonyms

• (as if): ikään kuin
• (as well as): kuten

Particle

kuin

1. (coordinating) used in yhtä kuin and niin kuin

   Kissa on yhtä suuri kuin pieni koira.

   The cat is as big as a little dog.

   Syö niin paljon kuin haluat.

   Eat as much as you want.

2. (coordinating, with comparative) than

   Kissa on isompi kuin hiiri.

   The cat is bigger than a mouse.

3. (coordinating) as, like

   Se kävelee kuin ankka.

   It walks like a duck.

Etymology 2

Noun

kuin

1. Instructive plural form of kuu.

Anagrams

• kinu, ukin

---

Middle English

Noun

kuin

1. Alternative form of kyne

---

Volapük

Noun

kuin (nominative plural kuins)

1. quintal (one hundred kilograms)

Declension

declension of kuin

	singular	plural
nominative	kuin	kuins
genitive	kuina	kuinas
dative	kuine	kuines
accusative	kuini	kuinis
vocative 1	o kuin!	o kuins!
predicative 2	kuinu	kuinus

• ¹ status as a case is disputed
• ² in later, non-classical Volapük only