vuodenaika

FinnishEdit

EtymologyEdit

vuoden +‎ aika

NounEdit

vuodenaika

  1. season (quarter of year)

DeclensionEdit

Inflection of vuodenaika (Kotus type 9/kala, ik-j gradation)
nominative vuodenaika vuodenajat
genitive vuodenajan vuodenaikojen
partitive vuodenaikaa vuodenaikoja
illative vuodenaikaan vuodenaikoihin
singular plural
nominative vuodenaika vuodenajat
accusative nom. vuodenaika vuodenajat
gen. vuodenajan
genitive vuodenajan vuodenaikojen
vuodenaikainrare
partitive vuodenaikaa vuodenaikoja
inessive vuodenajassa vuodenajoissa
elative vuodenajasta vuodenajoista
illative vuodenaikaan vuodenaikoihin
adessive vuodenajalla vuodenajoilla
ablative vuodenajalta vuodenajoilta
allative vuodenajalle vuodenajoille
essive vuodenaikana vuodenaikoina
translative vuodenajaksi vuodenajoiksi
instructive vuodenajoin
abessive vuodenajatta vuodenajoitta
comitative vuodenaikoineen

See alsoEdit

Read in another language