hypittää

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
⁴⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form hypittää does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd

inessive

hypittämässä

—

elative

hypittämästä

—

illative

hypittämään

—

adessive

hypittämällä

—

abessive

hypittämättä

—

instructive

hypittämän

hypitettämän

4th⁴

verbal noun

hypittäminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	hypittämäisilläni	hypittämäisillämme
2nd	hypittämäisilläsi	hypittämäisillänne
3rd	hypittämäisillään hypittämäisillänsä

Anagrams edit

pyhittää

Ingrian edit

Etymology edit

From hyppiä (“to jump”) +‎ -ttää. Akin to Finnish hypittää.

Pronunciation edit

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhypitːæː/, [ˈhypitːæ]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈhypitːæː/, [ˈhyb̥itːæː]
Rhymes: -ypitːæː
Hyphenation: hy‧pit‧tää

Verb edit

hypittää

(transitive) to cast; draw (a lot)
hypittää arpaa ― to cast a lot
(transitive, usually atelic) to cause to jump
- 1916, V. Alava, quoting Vögla, “1946. Soikkola, Suija. V I 1903”, in Väinö Salminen, V. Alava, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot‎^[2], volume III2, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 1-2:
  Herra viekas venäläin // Hypitti heposiiaa.
  The cunning Russian lord // Let his horses jump.

Conjugation edit

Conjugation of hypittää (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	hypitän	en hypitä	1st singular	oon hypittänt, oon hypittänyt	en oo hypittänt, en oo hypittänyt
2nd singular	hypität	et hypitä	2nd singular	oot hypittänt, oot hypittänyt	et oo hypittänt, et oo hypittänyt
3rd singular	hypittää	ei hypitä	3rd singular	ono hypittänt, ono hypittänyt	ei oo hypittänt, ei oo hypittänyt
1st plural	hypitämmä	emmä hypitä	1st plural	oomma hypittänneet	emmä oo hypittänneet
2nd plural	hypitättä	että hypitä	2nd plural	ootta hypittänneet	että oo hypittänneet
3rd plural	hypittäät¹⁾, hypittävät²⁾, hypitettää	evät hypitä, ei hypitetä	3rd plural	ovat hypittänneet	evät oo hypittänneet, ei oo hypitetty
impersonal	hypitettää	ei hypitetä	impersonal	ono hypitetty	ei oo hypitetty
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	hypitin	en hypittänt, en hypittänyt	1st singular	olin hypittänt, olin hypittänyt	en olt hypittänt, en olt hypittänyt
2nd singular	hypitit	et hypittänt, et hypittänyt	2nd singular	olit hypittänt, olit hypittänyt	et olt hypittänt, et olt hypittänyt
3rd singular	hypitti	ei hypittänt, ei hypittänyt	3rd singular	oli hypittänt, oli hypittänyt	ei olt hypittänt, ei olt hypittänyt
1st plural	hypitimmä	emmä hypittänneet	1st plural	olimma hypittänneet	emmä olleet hypittänneet
2nd plural	hypitittä	että hypittänneet	2nd plural	olitta hypittänneet	että olleet hypittänneet
3rd plural	hypittiit¹⁾, hypittivät²⁾, hypitettii	evät hypittänneet, ei hypitetty	3rd plural	olivat hypittänneet	evät olleet hypittänneet, ei olt hypitetty
impersonal	hypitettii	ei hypitetty	impersonal	oli hypitetty	ei olt hypitetty
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	hypittäisin	en hypittäis	1st singular	olisin hypittänt, olisin hypittänyt	en olis hypittänt, en olis hypittänyt
2nd singular	hypittäisit, hypittäist¹⁾	et hypittäis	2nd singular	olisit hypittänt, olisit hypittänyt	et olis hypittänt, et olis hypittänyt
3rd singular	hypittäis	ei hypittäis	3rd singular	olis hypittänt, olis hypittänyt	ei olis hypittänt, ei olis hypittänyt
1st plural	hypittäisimmä	emmä hypittäis	1st plural	olisimma hypittänneet	emmä olis hypittänneet
2nd plural	hypittäisittä	että hypittäis	2nd plural	olisitta hypittänneet	että olis hypittänneet
3rd plural	hypittäisiit¹⁾, hypittäisivät²⁾, hypitettäis	evät hypittäis, ei hypitettäis	3rd plural	olisivat hypittänneet	evät olis hypittänneet, ei olis hypitetty
impersonal	hypitettäis	ei hypitettäis	impersonal	olis hypitetty	ei olis hypitetty
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	hypitä	elä hypitä	2nd singular	oo hypittänt, oo hypittänyt	elä oo hypittänt, elä oo hypittänyt
3rd singular	hypittäkköö	elköö hypittäkö	3rd singular	olkoo hypittänt, olkoo hypittänyt	elköö olko hypittänt, elköö olko hypittänyt
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	hypittäkkää	elkää hypittäkö	2nd plural	olkaa hypittänneet	elkää olko hypittänneet
3rd plural	hypittäkkööt	elkööt hypittäkö, elköö hypitettäkö	3rd plural	olkoot hypittänneet	elkööt olko hypittänneet, elköö olko hypitetty
impersonal	hypitettäköö	elköö hypitettäkö	impersonal	olkoo hypitetty	elköö olko hypitetty
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	hypittänen	en hypittäne
2nd singular	hypittänet	et hypittäne
3rd singular	hypittännöö	ei hypittäne
1st plural	hypittänemmä	emmä hypittäne
2nd plural	hypittänettä	että hypittäne
3rd plural	hypittännööt	evät hypittäne, ei hypitettäne
impersonal	hypitettänöö	ei hypitettäne
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		hypittää	present	hypittävä	hypitettävä
2nd	inessive	hypittäes	past	hypittänt, hypittänyt	hypitetty
2nd	instructive	hypittäen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (hypittäkkää) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	hypittämmää
	inessive	hypittämäs
	elative	hypittämäst
	abessive	hypittämätä
4th	nominative	hypittämiin
	partitive	hypittämistä, hypittämist

References edit

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 74

hypittää

Contents

Finnish edit

Etymology edit

Pronunciation edit

Verb edit

Conjugation edit

Further reading edit

Anagrams edit

Ingrian edit

Etymology edit

Pronunciation edit

Verb edit

Conjugation edit

References edit