(index ku)


kuulla +‎ -ua (passive aspect). According to Hakulinen, the abstract meanings "to belong; to concern" are a semantic loan from Swedish höra, tillhöra, itself a semantic loan from Middle High German hœrec (obedient; (literally) one who hears) (see German hörig, gehören for more).[1]


  • IPA(key): /ˈkuːluɑˣ/, [ˈkuːluɑ(ʔ)]
  • Rhymes: -uːluɑ
  • Syllabification: kuu‧lu‧a


kuulua (intransitive)

  1. to be heard/audible
    Tämän talon seinät ovat niin ohuet, että naapurin riidat kuuluvat olohuoneessamme.
    The walls of this house are so thin that neighbours' quarreling is audible in our living room.
    Kuuluuko nyt?
    Can you hear me now?
  2. to be said
    Hän kuuluu olevan rikas.
    He is said to be rich.
  3. used to refer to the state of one's life or affairs
    Mitä kuuluu? -Kiitos, minulle kuuluu hyvää.
    How are you? -I am fine, thank you.
  4. (~ + allative) to belong (showing ownership or location)
    Tämä järvi kuuluu minulle.
    This lake belongs to me.
    Se patsas kuuluu ikkunalaudalle.
    That statue belongs on the windowsill.
  5. (~ + illative) to belong (to be member of)
    Kuulun vapaaehtoiseen palokuntaan.
    I belong to a voluntary fire brigade.
  6. (monopersonal) (genitive + ~ + infinitive) to be supposed to (do something), to have to (do something), to be necessary, to behove
    Sinun kuuluu tehdä se näin.
    You are supposed to do it like this.
  7. (~ + allative) to concern, to be someone's business
    Miten tämä sinulle kuuluu?
    How does this concern you?
    Hän kysyi, mistä puhuin Samin kanssa. Sanoin, että se ei kuulu hänelle.
    He asked what I was talking to Sam about. I told him it was none of his business.


Inflection of kuulua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kuulun en kuulu 1st sing. olen kuulunut en ole kuulunut
2nd sing. kuulut et kuulu 2nd sing. olet kuulunut et ole kuulunut
3rd sing. kuuluu ei kuulu 3rd sing. on kuulunut ei ole kuulunut
1st plur. kuulumme emme kuulu 1st plur. olemme kuuluneet emme ole kuuluneet
2nd plur. kuulutte ette kuulu 2nd plur. olette kuuluneet ette ole kuuluneet
3rd plur. kuuluvat eivät kuulu 3rd plur. ovat kuuluneet eivät ole kuuluneet
passive kuulutaan ei kuuluta passive on kuuluttu ei ole kuuluttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kuuluin en kuulunut 1st sing. olin kuulunut en ollut kuulunut
2nd sing. kuuluit et kuulunut 2nd sing. olit kuulunut et ollut kuulunut
3rd sing. kuului ei kuulunut 3rd sing. oli kuulunut ei ollut kuulunut
1st plur. kuuluimme emme kuuluneet 1st plur. olimme kuuluneet emme olleet kuuluneet
2nd plur. kuuluitte ette kuuluneet 2nd plur. olitte kuuluneet ette olleet kuuluneet
3rd plur. kuuluivat eivät kuuluneet 3rd plur. olivat kuuluneet eivät olleet kuuluneet
passive kuuluttiin ei kuuluttu passive oli kuuluttu ei ollut kuuluttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kuuluisin en kuuluisi 1st sing. olisin kuulunut en olisi kuulunut
2nd sing. kuuluisit et kuuluisi 2nd sing. olisit kuulunut et olisi kuulunut
3rd sing. kuuluisi ei kuuluisi 3rd sing. olisi kuulunut ei olisi kuulunut
1st plur. kuuluisimme emme kuuluisi 1st plur. olisimme kuuluneet emme olisi kuuluneet
2nd plur. kuuluisitte ette kuuluisi 2nd plur. olisitte kuuluneet ette olisi kuuluneet
3rd plur. kuuluisivat eivät kuuluisi 3rd plur. olisivat kuuluneet eivät olisi kuuluneet
passive kuuluttaisiin ei kuuluttaisi passive olisi kuuluttu ei olisi kuuluttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. kuulu älä kuulu 2nd sing. ole kuulunut älä ole kuulunut
3rd sing. kuulukoon älköön kuuluko 3rd sing. olkoon kuulunut älköön olko kuulunut
1st plur. kuulukaamme älkäämme kuuluko 1st plur. olkaamme kuuluneet älkäämme olko kuuluneet
2nd plur. kuulukaa älkää kuuluko 2nd plur. olkaa kuuluneet älkää olko kuuluneet
3rd plur. kuulukoot älkööt kuuluko 3rd plur. olkoot kuuluneet älkööt olko kuuluneet
passive kuuluttakoon älköön kuuluttako passive olkoon kuuluttu älköön olko kuuluttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kuulunen en kuulune 1st sing. lienen kuulunut en liene kuulunut
2nd sing. kuulunet et kuulune 2nd sing. lienet kuulunut et liene kuulunut
3rd sing. kuulunee ei kuulune 3rd sing. lienee kuulunut ei liene kuulunut
1st plur. kuulunemme emme kuulune 1st plur. lienemme kuuluneet emme liene kuuluneet
2nd plur. kuulunette ette kuulune 2nd plur. lienette kuuluneet ette liene kuuluneet
3rd plur. kuulunevat eivät kuulune 3rd plur. lienevät kuuluneet eivät liene kuuluneet
passive kuuluttaneen ei kuuluttane passive lienee kuuluttu ei liene kuuluttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kuulua present kuuluva kuuluttava
long 1st2 kuuluakseen past kuulunut kuuluttu
2nd inessive1 kuuluessa kuuluttaessa agent1, 3 kuuluma
instructive kuuluen negative kuulumaton
3rd inessive kuulumassa 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.

elative kuulumasta
illative kuulumaan
adessive kuulumalla
abessive kuulumatta
instructive kuuluman kuuluttaman
4th nominative kuuluminen
partitive kuulumista
5th2 kuulumaisillaan

Derived termsEdit

Related termsEdit


  1. ^ Hakulinen, Lauri. Suomen kielen käännöslainoista. Published in Virittäjä volume 59 number 4 (1955)[1]