hiki

See also: -hiki

English

Etymology

From Japanese 疋 (hiki).

Noun

hiki (plural hiki)

1. (historical) A copper coin used in Japan in the Sengoku period, equal to 10 mon.
   • 1987, Jerrold M. Packard, Sons of Heaven: A Portrait of the Japanese Monarchy, New York, N.Y.: Charles Scribner’s Sons, →ISBN, page 143:

     After enough money was at last found, the imperial family was so happy that in appreciation the shogunal official responsible for the release of the burial money—one thousand hiki (about $5,000)—was granted the coveted right to personally display the imperial crest of chrysanthemum and paulownia.

   • 1991, Jin’ichi Konishi, translated by Aileen Gatten and Mark Harbison, edited by Earl Miner, A History of Japanese Literature, volume 3 (The High Middle Ages), Princeton University Press, →ISBN, page 453:

     Sogi once donated one thousand hiki in cash (based on rice prices in 1984, some five thousand dollars) to the court for repairs to the Library of Official Documents (Kammu Bunko).

   • 2002, Sōchō, translated by H. Mack Horton, The Journal of Sōchō, Stanford University Press, →ISBN, page 130:

     Five hundred hiki (the cost of five kegs of sake), six loads of charcoal, two baskets of oranges, and various dried foods.

   • 2016, William J. Farge, A Christian Samurai: The Trials of Baba Bunkō, Washington, D.C.: The Catholic University of America Press, →ISBN, page 263:

     Nakamura was hired that day for the large sum of one thousand hiki.⁷⁹ […] 79. Traditionally, the price of one koku of rice was equivalent to one hiki of silk. In the Edo period one hiki remained more or less the equivalent of ten mon.

Esperanto

Etymology

From hik +‎ -i.

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈhiki]
• Rhymes: -iki
• Hyphenation: hi‧ki

Verb

hiki (present hikas, past hikis, future hikos, conditional hikus, volitive hiku)

1. to hiccup

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *hiki, of unknown further origin. Cognate with Estonian higi.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhiki/, [ˈhik̟i]
• Rhymes: -iki
• Syllabification^(key): hi‧ki

Noun

hiki

1. sweat, perspiration

   hiellä ja vaivalla ― by the sweat of one's brow

Declension

Inflection of hiki (Kotus type 7*D/ovi, k-∅ gradation)
nominative		hiki	hiet
genitive		hien	hikien
partitive		hikeä	hikiä
illative		hikeen	hikiin
		singular	plural
nominative		hiki	hiet
accusative	nom.	hiki	hiet
	gen.	hien
genitive		hien	hikien
partitive		hikeä	hikiä
inessive		hiessä	hi’issä
elative		hiestä	hi’istä
illative		hikeen	hikiin
adessive		hiellä	hi’illä
ablative		hieltä	hi’iltä
allative		hielle	hi’ille
essive		hikenä	hikinä
translative		hieksi	hi’iksi
abessive		hiettä	hi’ittä
instructive		—	hi’in
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of hiki (Kotus type 7*D/ovi, k-∅ gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative hikeni hikeni accusative nom. hikeni hikeni gen. hikeni genitive hikeni hikieni partitive hikeäni hikiäni inessive hiessäni hi’issäni elative hiestäni hi’istäni illative hikeeni hikiini adessive hielläni hi’illäni ablative hieltäni hi’iltäni allative hielleni hi’illeni essive hikenäni hikinäni translative hiekseni hi’ikseni abessive hiettäni hi’ittäni instructive — — comitative — hikineni second-person singular possessor singular plural nominative hikesi hikesi accusative nom. hikesi hikesi gen. hikesi genitive hikesi hikiesi partitive hikeäsi hikiäsi inessive hiessäsi hi’issäsi elative hiestäsi hi’istäsi illative hikeesi hikiisi adessive hielläsi hi’illäsi ablative hieltäsi hi’iltäsi allative hiellesi hi’illesi essive hikenäsi hikinäsi translative hieksesi hi’iksesi abessive hiettäsi hi’ittäsi instructive — — comitative — hikinesi first-person plural possessor singular plural nominative hikemme hikemme accusative nom. hikemme hikemme gen. hikemme genitive hikemme hikiemme partitive hikeämme hikiämme inessive hiessämme hi’issämme elative hiestämme hi’istämme illative hikeemme hikiimme adessive hiellämme hi’illämme ablative hieltämme hi’iltämme allative hiellemme hi’illemme essive hikenämme hikinämme translative hieksemme hi’iksemme abessive hiettämme hi’ittämme instructive — — comitative — hikinemme second-person plural possessor singular plural nominative hikenne hikenne accusative nom. hikenne hikenne gen. hikenne genitive hikenne hikienne partitive hikeänne hikiänne inessive hiessänne hi’issänne elative hiestänne hi’istänne illative hikeenne hikiinne adessive hiellänne hi’illänne ablative hieltänne hi’iltänne allative hiellenne hi’illenne essive hikenänne hikinänne translative hieksenne hi’iksenne abessive hiettänne hi’ittänne instructive — — comitative — hikinenne third-person possessor singular plural nominative hikensä hikensä accusative nom. hikensä hikensä gen. hikensä genitive hikensä hikiensä partitive hikeään hikeänsä hikiään hikiänsä inessive hiessään hiessänsä hi’issään hi’issänsä elative hiestään hiestänsä hi’istään hi’istänsä illative hikeensä hikiinsä adessive hiellään hiellänsä hi’illään hi’illänsä ablative hieltään hieltänsä hi’iltään hi’iltänsä allative hielleen hiellensä hi’illeen hi’illensä essive hikenään hikenänsä hikinään hikinänsä translative hiekseen hieksensä hi’ikseen hi’iksensä abessive hiettään hiettänsä hi’ittään hi’ittänsä instructive — — comitative — hikineen hikinensä

Derived terms

• hieskoivu
• hikeentyä
• hikevä
• hikeytyä
• hiki laiskan syödessä
• hikinen
• hiota

 

compounds

• hieneritys
• hienhaju
• hienhajuinen
• hikihelmi
• hikihihna
• hikihuokonen
• hikijumppa
• hikikarpalo
• hikilappu
• hikilaudat
• hikilenkki
• hikiliina
• hikinauha
• hikipaja
• hikipanta
• hikipinko
• hikipisara
• hikipäissä
• hikipäissään
• hikirakkulatauti
• hikirauhanen
• hikirätti
• hikitahra
• hikitauti
• hikiviila
• hikivilla
• jalkahiki
• kainalohiki
• piipunhiki
• tuskanhiki
• villahiki
• villanhiki

 

Further reading

• “hiki”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• khii

Hawaiian

Interjection

hiki

1. all right

Noun

hiki

1. ability

Verb

hiki

1. (stative) can, be able to

   Hiki iā ʻoe ke ʻōlelo Hawaiʻi?

   Can you speak Hawaiian?

2. (intransitive) to reach, arrive

Derived terms

• hikina

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *hiki. Cognates include Finnish hiki and Estonian higi.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhiki/, [ˈhiki]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhiki/, [ˈhiɡ̊i]
• (Hevaha) IPA^(key): /ˈhiki/, [ˈhiɡ̊i]
• Rhymes: -iki
• Hyphenation: hi‧ki

Noun

hiki

1. sweat

Declension

Declension of hiki (type 5/lehti, k- gradation, gemination)
	singular	plural
nominative	hiki	hiet
genitive	hien	hikkiin, hikilöin
partitive	hikkiä	hikijä, hikilöjä
illative	hikkee	hikkii, hikilöihe
inessive	hies	hiis, hikilöis
elative	hiest	hiist, hikilöist
allative	hielle	hiille, hikilöille
adessive	hiel	hiil, hikilöil
ablative	hielt	hiilt, hikilöilt
translative	hieks	hiiks, hikilöiks
essive	hikennä, hikkeen	hikinnä, hikilöinnä, hikkiin, hikilöin
exessive1)	hikent	hikint, hikilöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• hiekäs
• hiestyä
• hiestöä
• hietä
• hietöin
• hikirakko
• hikkee saa

 

Descendants

• → Votic: hiki

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 61
• Arvo Laanest (1997) Isuri keele Hevaha murde sõnastik, Eesti Keele Instituut, page 36

Japanese

Romanization

hiki

1. Rōmaji transcription of ひき

Maori

Verb

hiki

1. to carry (in the arms)

Swahili

Adjective

hiki

1. Ki class inflected form of hii.

Votic

Etymology

Borrowed from Ingrian hiki.

Pronunciation

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈhiki/, [ˈhʲikʲi]
• Rhymes: -iki
• Hyphenation: hi‧ki

Noun

hiki

1. sweat

Inflection

Declension of hiki (type VII/nimi, k-g gradation)
	singular	plural
nominative	hiki	higõd
genitive	higõ	hikijõ, hikii
partitive	hikkia	hikiitõ, hikii
illative	hikkõsõ, hikkõ	hikiisõ
inessive	higõz	hikiiz
elative	higõssõ	hikiissõ
allative	higõlõ	hikiilõ
adessive	higõllõ	hikiillõ
ablative	higõltõ	hikiiltõ
translative	higõssi	hikiissi
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative (sg) or the genitive. ***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive.

References

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “hiki”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn