karata

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *kargait'ak. Cognate with Estonian kargama (“to jump, hop”), Karelian karata, Livonian kargõ (“to jump”), Ludian kargaita (“to run”), Veps kargata (“to dance”) and Votic kargõtõ.

Pronunciation

IPA^(key): /ˈkɑrɑtɑˣ/, [ˈkɑ̝rɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
Rhymes: -ɑrɑtɑ
Syllabification^(key): ka‧ra‧ta

Verb

karata (intransitive)

to escape, run away, flee, fly (from captivity)
Rangaistusvanki karkasi vankilasta.
The convict escaped from the prison.
to elope
Mies karkasi rakastettunsa kanssa.
The man eloped with his beloved.
(military) to desert
Muutama amerikkalainen karkasi vihollisen puolelle.
A few Americans deserted to the enemy side.
to abscond, run off, make off
Myyjän käräyttämä vanha nainen karkasi tavaroidensa kanssa kaupasta juuri, kun vartija tuli paikalle.
The old lady caught by a salesperson ran off from the shop with the goods just as the guard arrived.
(archaic) to leap, charge

Usage notes

(to escape): Sometimes synonymous with paeta, but see the usage notes there.

Conjugation

Inflection of karata (Kotus type 73*D/salata, k-∅ gradation)

indicative mood

present tense

perfect

person

positive

negative

person

positive

negative

1st sing.

karkaan

en karkaa

1st sing.

olen karannut

en ole karannut

2nd sing.

karkaat

et karkaa

2nd sing.

olet karannut

et ole karannut

3rd sing.

karkaa

ei karkaa

3rd sing.

on karannut

ei ole karannut

1st plur.

karkaamme

emme karkaa

1st plur.

olemme karanneet

emme ole karanneet

2nd plur.

karkaatte

ette karkaa

2nd plur.

olette karanneet

ette ole karanneet

3rd plur.

karkaavat

eivät karkaa

3rd plur.

ovat karanneet

eivät ole karanneet

passive

karataan

ei karata

passive

on karattu

ei ole karattu

past tense

pluperfect

person

positive

negative

person

positive

negative

1st sing.

karkasin

en karannut

1st sing.

olin karannut

en ollut karannut

2nd sing.

karkasit

et karannut

2nd sing.

olit karannut

et ollut karannut

3rd sing.

karkasi

ei karannut

3rd sing.

oli karannut

ei ollut karannut

1st plur.

karkasimme

emme karanneet

1st plur.

olimme karanneet

emme olleet karanneet

2nd plur.

karkasitte

ette karanneet

2nd plur.

olitte karanneet

ette olleet karanneet

3rd plur.

karkasivat

eivät karanneet

3rd plur.

olivat karanneet

eivät olleet karanneet

passive

karattiin

ei karattu

passive

oli karattu

ei ollut karattu

conditional mood

present

perfect

person

positive

negative

person

positive

negative

1st sing.

karkaisin

en karkaisi

1st sing.

olisin karannut

en olisi karannut

2nd sing.

karkaisit

et karkaisi

2nd sing.

olisit karannut

et olisi karannut

3rd sing.

karkaisi

ei karkaisi

3rd sing.

olisi karannut

ei olisi karannut

1st plur.

karkaisimme

emme karkaisi

1st plur.

olisimme karanneet

emme olisi karanneet

2nd plur.

karkaisitte

ette karkaisi

2nd plur.

olisitte karanneet

ette olisi karanneet

3rd plur.

karkaisivat

eivät karkaisi

3rd plur.

olisivat karanneet

eivät olisi karanneet

passive

karattaisiin

ei karattaisi

passive

olisi karattu

ei olisi karattu

imperative mood

present

perfect

person

positive

negative

person

positive

negative

1st sing.

—

1st sing.

—

2nd sing.

karkaa

älä karkaa

2nd sing.

—

3rd sing.

karatkoon

älköön karatko

3rd sing.

olkoon karannut

älköön olko karannut

1st plur.

karatkaamme

älkäämme karatko

1st plur.

—

2nd plur.

karatkaa

älkää karatko

2nd plur.

—

3rd plur.

karatkoot

älkööt karatko

3rd plur.

olkoot karanneet

älkööt olko karanneet

passive

karattakoon

älköön karattako

passive

olkoon karattu

älköön olko karattu

potential mood

present

perfect

person

positive

negative

person

positive

negative

1st sing.

karannen

en karanne

1st sing.

lienen karannut

en liene karannut

2nd sing.

karannet

et karanne

2nd sing.

lienet karannut

et liene karannut

3rd sing.

karannee

ei karanne

3rd sing.

lienee karannut

ei liene karannut

1st plur.

karannemme

emme karanne

1st plur.

lienemme karanneet

emme liene karanneet

2nd plur.

karannette

ette karanne

2nd plur.

lienette karanneet

ette liene karanneet

3rd plur.

karannevat

eivät karanne

3rd plur.

lienevät karanneet

eivät liene karanneet

passive

karattaneen

ei karattane

passive

lienee karattu

ei liene karattu

Nominal forms

infinitives

participles

active

passive

active

passive

1st

karata

present

karkaava

karattava

long 1st¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	karatakseni	karataksemme
2nd	karataksesi	karataksenne
3rd	karatakseen karataksensa

past

karannut

karattu

2nd

inessive²

karatessa

karattaessa

agent⁴

karkaama

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	karatessani	karatessamme
2nd	karatessasi	karatessanne
3rd	karatessaan karatessansa

negative

karkaamaton

instructive

karaten

—

¹⁾ Used only with a possessive suffix.

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
⁴⁾ Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

karkaamassa

—

elative

karkaamasta

—

illative

karkaamaan

—

adessive

karkaamalla

—

abessive

karkaamatta

—

instructive

karkaaman

karattaman

4th³

verbal noun

karkaaminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	karkaamaisillani	karkaamaisillamme
2nd	karkaamaisillasi	karkaamaisillanne
3rd	karkaamaisillaan karkaamaisillansa

Derived terms

nouns

verbs

Anagrams

kaarat, kaarta, katara

Ingrian

Etymology 1

From Proto-Finnic *kargait'ak. Cognates include Finnish karata and Estonian kargada.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkɑrɑtɑ/, [ˈkɑrɑt]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈkɑrɑtɑ/, [ˈkɑrɑd̥ɑ]
Rhymes: -ɑrɑt, -ɑrɑtɑ
Hyphenation: ka‧ra‧ta

Verb

karata

(intransitive) to flee
(rare) Synonym of tiukkaa (“to play”)
(rare) Synonym of tantsia (“to dance”)

Conjugation

Conjugation of karata (type 16/maata, k- gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	karkaan	en karkaa	1st singular	oon karant, oon karannut	en oo karant, en oo karannut
2nd singular	karkaat	et karkaa	2nd singular	oot karant, oot karannut	et oo karant, et oo karannut
3rd singular	karkajaa	ei karkaa	3rd singular	ono karant, ono karannut	ei oo karant, ei oo karannut
1st plural	karkaamma	emmä karkaa	1st plural	oomma karanneet	emmä oo karanneet
2nd plural	karkaatta	että karkaa	2nd plural	ootta karanneet	että oo karanneet
3rd plural	karkajaat¹⁾, karkaavat²⁾, karataa	evät karkaa, ei karata	3rd plural	ovat karanneet	evät oo karanneet, ei oo karattu
impersonal	karataa	ei karata	impersonal	ono karattu	ei oo karattu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	karkaisin	en karant, en karannut	1st singular	olin karant, olin karannut	en olt karant, en olt karannut
2nd singular	karkaisit, karkaist¹⁾	et karant, et karannut	2nd singular	olit karant, olit karannut	et olt karant, et olt karannut
3rd singular	karkais	ei karant, ei karannut	3rd singular	oli karant, oli karannut	ei olt karant, ei olt karannut
1st plural	karkaisimma	emmä karanneet	1st plural	olimma karanneet	emmä olleet karanneet
2nd plural	karkaisitta	että karanneet	2nd plural	olitta karanneet	että olleet karanneet
3rd plural	karkaisiit¹⁾, karkaisivat²⁾, karattii	evät karanneet, ei karattu	3rd plural	olivat karanneet	evät olleet karanneet, ei olt karattu
impersonal	karattii	ei karattu	impersonal	oli karattu	ei olt karattu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	karkajaisin	en karkajais	1st singular	olisin karant, olisin karannut	en olis karant, en olis karannut
2nd singular	karkajaisit, karkajaist¹⁾	et karkajais	2nd singular	olisit karant, olisit karannut	et olis karant, et olis karannut
3rd singular	karkajais	ei karkajais	3rd singular	olis karant, olis karannut	ei olis karant, ei olis karannut
1st plural	karkajaisimma	emmä karkajais	1st plural	olisimma karanneet	emmä olis karanneet
2nd plural	karkajaisitta	että karkajais	2nd plural	olisitta karanneet	että olis karanneet
3rd plural	karkajaisiit¹⁾, karkajaisivat²⁾, karattais	evät karkajais, ei karattais	3rd plural	olisivat karanneet	evät olis karanneet, ei olis karattu
impersonal	karattais	ei karattais	impersonal	olis karattu	ei olis karattu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	karkaa	elä karkaa	2nd singular	oo karant, oo karannut	elä oo karant, elä oo karannut
3rd singular	karatkoo	elköö karatko	3rd singular	olkoo karant, olkoo karannut	elköö olko karant, elköö olko karannut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	karatkaa	elkää karatko	2nd plural	olkaa karanneet	elkää olko karanneet
3rd plural	karatkoot	elkööt karatko, elköö karattako	3rd plural	olkoot karanneet	elkööt olko karanneet, elköö olko karattu
impersonal	karattakkoo	elköö karattako	impersonal	olkoo karattu	elköö olko karattu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	karannen	en karanne
2nd singular	karannet	et karanne
3rd singular	karannoo	ei karanne
1st plural	karannemma	emmä karanne
2nd plural	karannetta	että karanne
3rd plural	karannoot	evät karanne, ei karattane
impersonal	karattannoo	ei karattane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		karata	present	karkaava	karattava
2nd	inessive	karatees	past	karant, karannut	karattu
2nd	instructive	karaten	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (karatkaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	karkaamaa
	inessive	karkaamaas
	elative	karkaamast
	abessive	karkaamata
4th	nominative	karkaamiin
	partitive	karkaamista, karkaamist

Synonyms

(to flee): paeta

Derived terms

karitsa

Etymology 2

(This etymology is missing or incomplete. Please add to it, or discuss it at the Etymology scriptorium.)

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkɑrɑtɑ/, [ˈkɑrɑt]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈkɑrɑtɑ/, [ˈkɑrɑd̥ɑ]
Rhymes: -ɑrɑt, -ɑrɑtɑ
Hyphenation: ka‧ra‧ta

Verb

karata

(rare) Synonym of karaissa

Conjugation

Conjugation of karata (type 16/maata, k- gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	karkaan	en karkaa	1st singular	oon karant, oon karannut	en oo karant, en oo karannut
2nd singular	karkaat	et karkaa	2nd singular	oot karant, oot karannut	et oo karant, et oo karannut
3rd singular	karkajaa	ei karkaa	3rd singular	ono karant, ono karannut	ei oo karant, ei oo karannut
1st plural	karkaamma	emmä karkaa	1st plural	oomma karanneet	emmä oo karanneet
2nd plural	karkaatta	että karkaa	2nd plural	ootta karanneet	että oo karanneet
3rd plural	karkajaat¹⁾, karkaavat²⁾, karataa	evät karkaa, ei karata	3rd plural	ovat karanneet	evät oo karanneet, ei oo karattu
impersonal	karataa	ei karata	impersonal	ono karattu	ei oo karattu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	karkaisin	en karant, en karannut	1st singular	olin karant, olin karannut	en olt karant, en olt karannut
2nd singular	karkaisit, karkaist¹⁾	et karant, et karannut	2nd singular	olit karant, olit karannut	et olt karant, et olt karannut
3rd singular	karkais	ei karant, ei karannut	3rd singular	oli karant, oli karannut	ei olt karant, ei olt karannut
1st plural	karkaisimma	emmä karanneet	1st plural	olimma karanneet	emmä olleet karanneet
2nd plural	karkaisitta	että karanneet	2nd plural	olitta karanneet	että olleet karanneet
3rd plural	karkaisiit¹⁾, karkaisivat²⁾, karattii	evät karanneet, ei karattu	3rd plural	olivat karanneet	evät olleet karanneet, ei olt karattu
impersonal	karattii	ei karattu	impersonal	oli karattu	ei olt karattu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	karkajaisin	en karkajais	1st singular	olisin karant, olisin karannut	en olis karant, en olis karannut
2nd singular	karkajaisit, karkajaist¹⁾	et karkajais	2nd singular	olisit karant, olisit karannut	et olis karant, et olis karannut
3rd singular	karkajais	ei karkajais	3rd singular	olis karant, olis karannut	ei olis karant, ei olis karannut
1st plural	karkajaisimma	emmä karkajais	1st plural	olisimma karanneet	emmä olis karanneet
2nd plural	karkajaisitta	että karkajais	2nd plural	olisitta karanneet	että olis karanneet
3rd plural	karkajaisiit¹⁾, karkajaisivat²⁾, karattais	evät karkajais, ei karattais	3rd plural	olisivat karanneet	evät olis karanneet, ei olis karattu
impersonal	karattais	ei karattais	impersonal	olis karattu	ei olis karattu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	karkaa	elä karkaa	2nd singular	oo karant, oo karannut	elä oo karant, elä oo karannut
3rd singular	karatkoo	elköö karatko	3rd singular	olkoo karant, olkoo karannut	elköö olko karant, elköö olko karannut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	karatkaa	elkää karatko	2nd plural	olkaa karanneet	elkää olko karanneet
3rd plural	karatkoot	elkööt karatko, elköö karattako	3rd plural	olkoot karanneet	elkööt olko karanneet, elköö olko karattu
impersonal	karattakkoo	elköö karattako	impersonal	olkoo karattu	elköö olko karattu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	karannen	en karanne
2nd singular	karannet	et karanne
3rd singular	karannoo	ei karanne
1st plural	karannemma	emmä karanne
2nd plural	karannetta	että karanne
3rd plural	karannoot	evät karanne, ei karattane
impersonal	karattannoo	ei karattane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		karata	present	karkaava	karattava
2nd	inessive	karatees	past	karant, karannut	karattu
2nd	instructive	karaten	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (karatkaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	karkaamaa
	inessive	karkaamaas
	elative	karkaamast
	abessive	karkaamata
4th	nominative	karkaamiin
	partitive	karkaamista, karkaamist

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 135

Swahili

Etymology

Borrowed from Portuguese carta. Doublet of karatasi.

Pronunciation

Audio (Kenya): (file)

Noun

karata (n class, plural karata)

playing card

Playing cards in Swahili · karata za kucheza (layout · text)

ree, rea, rei	mbili	tatu	nne	tano	sita	saba

nane	tisa	kumi	ghulamu, mzungu wa tatu	malkia, mzungu wa pili, bibi	mfalme, mzungu wa nne, basha	jokari

Suits in Swahili · ng'anda (see also: karata, karata za kucheza) (layout · text)

makopa	uru	shupaza, majembe	pao, pau, karanga, mavi ya mbuzi

karata

Contents

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Usage notes

Conjugation

Derived terms

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology 1

Pronunciation

Verb

Conjugation

Synonyms

Derived terms

Etymology 2

Pronunciation

Verb

Conjugation

References

Swahili

Etymology

Pronunciation

Noun

See also